Ihmisoikeusjärjestö
Pro Life Suomi ry
 

Käytetty kuvamateriaali (c)
 

 

Kysymykset

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

K: Miksi te puhutte abortista?
V: Koemme ettemme voi vaieta asiasta. Koululuokallinen lapsia tapetaan joka päivä ja meillä on moraalinen vastuu olla suuna lapsille jotka eivät voi puhua omasta puolestaan. Monet meistä kokevat sen myös hengellisenä vastuunaan kristittyinä (
Sananlaskut 24:11-12, Matteus 25:41-46 ym.)

K: Vihaatteko abortin tehneitä naisia? Tuomitsetteko heidät?
V: Emme vihaa. Emme myöskään tuomitse, eikä se olisi mahdollistakaan. Toivomme näille naisille kaikkea hyvää. Mutta haluamme myös ettei lapsia tapettaisi enää lisää. Siksi tulemme jatkossakin näyttämään abortin todellisuuden sellaisena kuin se on. Ymmärrämme että abortin tehneelle naiselle voi olla vaikea kohdata abortin kaunistelematon todellisuus. Toisaalta tosiasioiden myöntäminen voi myös olla alku paranemiselle abortin aiheuttamista henkisistä vammoista. Lisäksi haluamme muistuttaa että vastuu ei ole pelkästään abortin tehneellä naisella. Usein pääsyyllinen onkin lapsen isä joka on paennut vastuutaan. Ja laajemmassa mielessä me kaikki olemme yhteiskuntana suostuneet rinnakkaiseloon aborttilain kanssa emmekä ole etsineet elämänmyönteisiä vaihtoehtoja abortille.

K: Hyväksyttekö väkivallan käytön toiminnassanne?
V: EMME! Haluamme noudattaa Suomen lakeja. Lisäksi tappamisen vastustaminen väkivallalla ei johda mihinkään.

K: Eikö olisi parempi esittää asia positiivisesti eikä käyttää tapettujen lasten kuvia?
V: Valitettavasti ei ole. Kuvien käytöllä yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi on pitkät perinteet ja tällöin lähes poikkeuksetta epäkohtien kuvaaminen on johtanut yleisen mielipiteen muutokseen ja haluun auttaa (lapsityövoiman käyttö, mustien kansalaisoikeustaistelu, sodat, luonnonkatastrofit jne.). Kauniit kuvat ja pitkät tekstit on aina kuitattu välinpitämättömyydellä. Anteeksipyytelevä ja hyssyttelevä toiminta syntymättömien lasten puolesta ei tule koskaan nousemaan niin laajasti kansalliseen tietoisuuteen että sillä olisi mitään vaikutusta lainsäädäntöön tai aborttilukuihin.

K: Eikö äidillä pitäisi olla oikeus päättää omasta ruumiistaan?
V: Kyllä toki. Mutta lapsen ruumis ei ole osa äidin ruumista, vaikka lapsi onkin vierailemassa äidin kohdussa. Koska syntymätön lapsi on kiistattomasti ihminen, on hänellä oikeus samaan ruumiilliseen koskemattomuuteen kuin meillä syntyneilläkin - ihmisarvonsa perusteella. Tässä tapauksessa lapsen oikeus elää on tärkeämpi perusoikeus kuin äidin oikeus olla olematta raskaana.

K: Eikö ole parempi abortoida edes vammaiset lapset? He joutuvat muuten kärsimään ja yhteiskunta joutuu elättämään heidät.
V: Katsomme että vammaisen ihmisen ihmisarvo on sama kuin terveenkin. Tällöin häneen pätevät samat periaatteet myös ruumiillisen koskemattomuuden osalta. Haluamme mieluummin rakentaa yhteiskuntaa joka hyväksyy vammaiset ja auttaa heitä.

K: Entä raiskaus?
V: Ylivoimaisesti yleisin kysymys joka koskee myös ylivoimaisesti harvinaisinta indikaatiota abortille. Tällaisia tapauksia on todella vähän. Valtaosa aborteista suoritetaan terveille lapsille sosiaalisista syistä. Mutta koska haluamme toimia ihmisarvoperiaatteen pohjalta meidän on todettava että myös raiskauksen seurauksena alkunsa saanut lapsi on täysi ihminen ja lisäksi omaan tilanteeseensa täysin syytön. Tapahtunutta vääryyttä ei voida “korjata” tappamalla syytön lapsi. Eihän kukaan väittäisi sitäkään että raiskauksesta alkunsa saanut jo maailmaan syntynyt lapsi olisi jotenkin vähempiarvoinen kuin muut lapset? Äidin tilanne on kuitenkin ymmärrettävästi erittäin tukala. Hänelle tulee tarjota kaikki mahdollinen tuki. Adoptio saattaa tässä tapauksessa olla paras ratkaisu lapsen ja äidin kannalta. Suomen adoptiojonoissa on tuhansia perheitä jotka mielellään rakastaen hoitaisivat juuri tuota lasta.

K: Entä jos äidin henki on vaarassa?
V: Tällaisia erittäin valitettavia tapauksia todellakin on jonkin verran. Näissä tosin usein onkin kyse siitä että joko molemmat kuolevat tai “vain” lapsi. Esimerkiksi kohdunulkoisessa raskaudessa lapsen eloonjäämisen mahdollisuutta ei ole, mutta äidin henki vaarantuu raskauden jatkuessa. Abortti saattaa tällöin olla ainoa vaihtoehto (näitä tapauksia ei välttämättä tilastoida varsinaisina abortteina). Tällaisia tilanteita varten ei kuitenkaan tarvita nykyisen kaltaista aborttilakia.

[Pro Life Suomi] [Vammaisabortit] [Uutisia] [Aborttilaki] [Kysymykset] [Yhteystiedot] [Linkit] [Video] [Audio] [Tekstit] [DEUTSCH] [ENGLISH]